Burnout eli loppuun palaminen kehittyy yleensä tiettyjen vaiheiden kautta. Luennolla kävimme läpi nämä eri vaiheet ja niille tyypilliset oireet. On tärkeää tiedostaa ne, jotta osaa höllätä riittävän ajoissa. Olisi tärkeää ymmärtää, että kaikkeen ei voi itse vaikuttaa ja kaikki ei ole itsestä kiinni. Kaikesta ei tarvitse itse ottaa vastuuta. Burnout on tyypillisempää niille ihmisille, jotka omistautuvat työlleen kuin niille, joille ”työ on vain työtä”.

Burnoutin prosessi:

1. Käynnistysvaihe (työnilo)

2. Hälytysvaihe (työtyytymättömyys)

3. Vastustusvaihe (stressi)

4. Suojautumisvaihe (burnout)

5. Antautumisvaihe (sairastuminen)

Kolmen ensimmäisen vaiheen välillä ”heiluminen” on tervettä ja kuuluu työhön. Jos stressi jatkuu ja jatkuu eikä ihminen kykene saamaan työhön liittyvää iloa ja motivaatiota takaisin, johtaa tämä suojautumisvaiheeseen eli burnoutiin. Tyypillisiä oireita burnoutille ovat:

a)      a) fysiologiset oireet; väsymys, unettomuus, keskittymisvaikeudet, paha olo, ahdistus à psykosomaattiset oireet

b)      b) asiakkaiden esineellistäminen; negatiivinen asenne, kyyninen suhtautuminen, esim. ei puhuta lapsesta enää hänen nimellään vaan ”se ADHD”

c)       c) ”olen täällä vaan töissä”-ajattelu; työmotivaatio laskee, ammatillinen kehittymishalu vähenee

Luennon aihe laittoi minut ajattelemaan asiaa, koska luulen, että itse kuulun juuri tuohon riskiryhmään. Vaadin itseltäni paljon, joskus ehkä liikaakin. Etenkin työelämän alussa tämä tulee varmasti korostumaan ja täytyy yrittää olla armollinen itselleen. Virheitä saa tehdä ja vastuuta pitää jakaa. Pohdin keinoja, joilla työuupumuksen voisi välttää. Itse tulin siihen tulokseen, että asian tiedostaminen ja sen ymmärtäminen, että kenelle tahansa voi tulla burnout, on kaiken lähtökohta. Toiseksi täytyy uskaltaa sanoa ääneen, jos tuntuu siltä, että työn määrä alkaa viemään liikaa voimavaroja.

Burnoutista ja sen yleistymisestä puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Heräisikö teille ajatuksia siitä, miten työyhteisö yhdessä voisi ehkäistä burnoutin syntymistä? Vai vaikuttavatko siihen aina vain henkilökohtaiset asiat?

-Riikka