Tästä on puhunut ja kirjoittanut paljon Markku Silvennoinen. Laitoin tänään varaukseen hänen kirjansa "Onnistu alaisena" ja kirjoitan aiheesta lisää oppimispäiväkirjaamme, kun olen saanut kirjan käsiini ja lukenut sen. Kirjoitan nyt siis enemmän niistä asioista, joita luennolla on käsitelty - lisäten omia ajatuksiani aiheesta. Jatkakaa pohdintaa… Tämä on aihe, joka herättää varmasti jokaisessa ajatuksia – haluaahan jokainen meistä varmasti olla hyvä alainen ja onnistua työssään. :)

Luennoilla aihetta käsiteltiin mm. Silvennoinen ”alaisjaottelun” pohjalta. Hän jakaa alaiset viiteen pääluokkaan. Vuokon luennolla esittämä kuvio oli mielestäni havainnollinen, mutta seuraavassa kuvaukset näistä viidestä pääluokasta, lähteenä käytetty Tiede-lehden artikkelia (http://www.tiede.fi/artikkeli/649/osaatko_olla_alainen).

Luokittelua lukiessa pyrin itse koko ajan miettimään, mihin luokkaan itse mahtaisin kuulua. Samalla pohdin tietenkin sitä, mikä olisi ”paras luokka”.

 

1.  Passiivisen alaisen mielestä pomot hoitakoon ajattelun, koska siitähän niille maksetaan. Alainen "on vain täällä töissä". Jos passiivinen alainen sattuu olemaan ryhmän vaikuttaja, muutkaan eivät tohdi innostua. Syntyvässä ilmapiirissä vastustus on niin aktiivista, että kiinnostumisen välttämiseen käytetään paljon energiaa. Läheskään aina passiivisuus ei ole alaisten valinta. Varsinkin ylijohtamiseen taipuvainen esimies voi jopa vuodessa muuttaa aiemmin tarmokkaan ryhmän perässä vedettäväksi riippakiveksi.

2.  Vieraantuneen alaisen mielestä organisaatio ei osaa hyödyntää hänen taitojaan, tai sitten se ryöstöviljelee häntä. Jos esimies on kahminut kunnian alaisen tekemästä työstä, kannattaa tarkentaa pelisääntöjä. Jos ansion varastaminen on esimiehen pysyvä tapa, hänet kannattaa vaihtaa, eli alainen vaihtaa osastoa ja siten esimiestä. Teko on avain itsetuntemukseen: ne pulmat, jotka johtuvat esimiehestä, häviävät vaihdettaessa, mutta itsestä johtuvat pulmat toistuvat myös uuden pomon alaisuudessa.

3.  Mukautuva alainen toteuttaa kaikki esimiehen käskyt siinä määrin mukinoitta, että mukautujaa pidetään johdon sylikoirana. Hän välttelee konflikteja viimeiseen asti ja kertoo ylöspäin vain sen, mitä johto haluaa kuulla. Varsinkin epävarman esimiehen kannalta mukautuva on mukava, mutta koko organisaatiolle hän on riski. Jos pomon ympärillä liehittelee pelkistä jees-miehistä koostuva hovi, uhkaavia katastrofeja ei huomata ajoissa.

4.  Käytännöllinen realisti osaa hyödyntää järjestelmää niin, että omat työt tulevat hoidetuiksi. Jos organisaation antamat tehtävät eivät kiinnosta, realisti hoitaa organisaation ajalla omia hommiaan. Mikäli esimies ei onnistu kytkemään yhteen organisaation ja realistin intressejä, realisti ajaa omia etujaan sammutetuin lyhdyin. Lusmuillessaankin realisti toimii aina sääntöjen mukaan, ja erityisen varovaiseksi hän muuttuu, jos organisaation tilanteessa on merkkejä epävakaudesta. Realisti työskentelee sopivalla höyryllä pitäen riittävää etäisyyttä organisaatioon. Hän ei sitoudu organisaation perustehtävään, mutta hänestä voi tulla kyvykäs linjajohtaja. Yhdysvaltalainen johtamistaidon konsultti Gifford Pinchot huomauttaa kirjassaanIntrapreneuring (Harper & Row 1985), että useimmiten omistautuneen uudistajan onnistumisesta korjaa edun se linjajohtaja, joka on osannut karttaa ongelmia. Käytännöllinen realisti ei pane itseään likoon.

5.  Tehokas alainen kokee olevansa esimiehen kanssa tasavertainen kumppani, sillä esimiehellä ja alaisella on vain erilaiset työt ja roolit. Aidossa asiantuntijaorganisaatiossa esimies ei voi tuntea syvällisesti alaisen vastuualuetta, joten alainen osaa tehdä organisaation periaatteita noudattavia päätöksiä esimiestä vaivaamatta. Pulmien sijaan hän tuo esimiehelleen pureskeltuja ratkaisuvaihtoehtoja. Tehokas alainen informoi aikeistaan ylöspäin muttei jää odottamaan lupaa. Toisaalta osaaja varoittaa esimiestä lempeästi, jos tämä on tekemässä hölmöyksiä. Tehokas alainen tarjoaa konsulttiapua raporttien ja suunnitelmien laadinnassa.

 

Hyväksi alaiseksi

Ideaaliluokka on siis tehokas alainen. Itse tulin siihen tulokseen, että vaikka kuinka haluaisin olla tehokas alainen, se ei onnistu automaattisesti, koska työyhteisö vaikuttaa asiaan niin paljon. Jotta työyhteisössä olisi tehokkaita alaisia, se edellyttää hyvää johtajuutta. Huono johtaminen voi tehdä lähes kenestä tahansa alaisesta passiivisen ja vieraantuneen alaisen. Osaava alainen voi kuitenkin johtaa itseään oman vastuunsa ja valtansa rajoissa. Siten osaava alainen voi kompensoida haluttoman, mutta perusreilun esimiehen puutteita. Ja kun osaa johtaa itseään, voi oppia johtamaan muitakin – sitten kun aika on siihen kypsä.

-Riikka